Ensimmäinen kohtaus.
Helsingörissä. Terassi linnan edustalla.
(Fransisco pitää vahtia. Bernardo tulee.)

BERNARDO. Ken siellä?

FRANSISCO. Ei, mulle vastatkaa! Seis! Ken se on?

BERNARDO. Eläköön kuningas!

FRANSISCO.
Bernardo?

BERNARDO.
Sama mies.

FRANSISCO. Tulette tunnokkaasti määräaikaan.

BERNARDO. Kakstoista kello on; käy maata sinä.

FRANSISCO. Päästöstä kiitän; onkin tuiman kylmä, Ja mieltä kourii.

BERNARDO.
Onko kaikki ollut Rauhaista?

FRANSISCO.
On; ei hiiren hiiskausta.

BERNARDO. Hyvä! Herran haltuun! Vahtikumppanini Jos kohtaatte, Horation ja Marcellon, Niin sanokaatte, että kiirehtivät.

FRANSISCO. He tulevat jo, luulen. Seis! ken siellä?

(Horatio ja Marcello tulevat.)

HORATIO. Maan ystäviä.

MARCELLO.
Tanskan vasalleita.

FRANSISCO. Jumalan haltuun!

MARCELLO.
Hyväst', oiva poika!
Ken vahtivuoross' on?

FRANSISCO.
Bernardon vuoro.
Jumalan haltuun!
(Menee.)

MARCELLO. Hoi! Bernardo!

BERNARDO.
Mitä?
Horatioko?

HORATIO.
Samaa sorttia.

BERNARDO. Horatio, terve! Terve, Marcello!

MARCELLO. Tän' yönä onko taas se nähty, mitä?

BERNARDO. En mitään ole minä nähnyt.

MARCELLO. Horatio sen mielenhoureeks väittää, Eik' usko sitä, vaikka kahdesti Me olemme tuon hirmunäyn nähneet;
Sen vuoksi häntä vaadin tämän yösen Kanssamme valvomaan, niin että, taas Jos näky ilmaantuu, hän havaintomme Sais vahvistaa ja sitä puhutella.

HORATIO. Pah, joutavia!

BERNARDO.
Istukaahan hetki;
Ahdistan vielä kerran korvianne, Jotk' ovat kuurot tälle ilmiölle, Min kahten' yönä näimme.