Ensimmäinen kohtaus
Aukea paikka.
(Ukkosen jylinää Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)
1 NOITA. Kons' yhdymme taas; mi merkki sen, Rajuilmako, leimaus, ukkonen?
2 NOITA. Häly taistelun kun laannut on Ja voiton tuo tai tappion.
3 NOITA. Siis ennen laskemist' auringon.
1 NOITA. Ja paikka mikä?
2 NOITA.
Nummen rinne.
3 NOITA. Macbethkin silloin saapuu sinne.
1 NOITA. Tulen, harmio.[1]
2 NOITA.
Konna huutaa.
3 NOITA.
Heti, heti!
KAIKKI. Häijy on kaunis ja kaunis on häijy;
Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.
(Katoavat.)
Toinen kohtaus.
Leiri Foresin lähellä.
(Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain,
Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi verissään kohtaa heidät.)
DUNCAN. Ken tuossa verissään? On näkö hällä, Kuin kapinasta uuden uutukaista Hän tietäisi.
MALCOLM.
Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. Terve, urho veikko!
Nyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan Ol' lähtiessäs laita.
SOTURI.
Epävarma, Kuin kahden uupunehen uijan, jotka, Taidolleen haitaks, toisiins' iskevät.
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt'
Avukseen kernit sai ja gallowglassit;
Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan:
Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä
Aukea paikka.
(Ukkosen jylinää Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)
1 NOITA. Kons' yhdymme taas; mi merkki sen, Rajuilmako, leimaus, ukkonen?
2 NOITA. Häly taistelun kun laannut on Ja voiton tuo tai tappion.
3 NOITA. Siis ennen laskemist' auringon.
1 NOITA. Ja paikka mikä?
2 NOITA.
Nummen rinne.
3 NOITA. Macbethkin silloin saapuu sinne.
1 NOITA. Tulen, harmio.[1]
2 NOITA.
Konna huutaa.
3 NOITA.
Heti, heti!
KAIKKI. Häijy on kaunis ja kaunis on häijy;
Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.
(Katoavat.)
Toinen kohtaus.
Leiri Foresin lähellä.
(Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain,
Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi verissään kohtaa heidät.)
DUNCAN. Ken tuossa verissään? On näkö hällä, Kuin kapinasta uuden uutukaista Hän tietäisi.
MALCOLM.
Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. Terve, urho veikko!
Nyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan Ol' lähtiessäs laita.
SOTURI.
Epävarma, Kuin kahden uupunehen uijan, jotka, Taidolleen haitaks, toisiins' iskevät.
Macdonwald julmus kapinoitsijaksi Omansa aivan: kihistenpä versoo Hänessä muukin konnuus länsisaarilt'
Avukseen kernit sai ja gallowglassit;
Ja onnetar, hymyillen kirotyölle, Sai petturille portoks; mutta turhaan:
Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan, Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka, Jok' yhä vielä veritöistään höyrys, Miehuuden sankarina raivas tiensä
