Ensimmäinen kohtaus.
Paikka sama. Linnan piha.
(Banquo ja Fleance tulevat,
jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)
BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika?
FLEANCE.
Kuu on maillaan;
En kuullut ole kelloa.
BANQUO.
Puol'yöstä
Se mailleen käy.
FLEANCE.
On myöhempi, ma luulen.
BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat:
Sen kaikki kynttilät on sammuksissa.
Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua. Oi, armon vallat, Aatokset häijyt torjukaatte, joilla Leponi häirii luonto! Miekkan' anna!
(Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)
Ken siellä?
MACBETH.
Ystävä.
BANQUO. Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.
Hän oli harvinaisen iloinen Ja väellenne jakoi runsaat lahjat.
Nyt tällä timantilla tervehtii hän Suloista emäntäänsä, sulkein siihen Kiitokset äärettömät.
MACBETH.
Äkkipäätä
Tahtomme joutui puutteen alamaiseks Ja suurt' ei aikaan saanut.
BANQUO.
Hyvin kaikki.
Unissan' yöllä näin nuo velhosiskot:
Osaksi totta ennustivat teille.
MACBETH. Mitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis, Puhella sopis asiasta hiukan.
Määrätkää hetki.
BANQUO.
Milloin suvaitsette.
MACBETH. Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee,
Keräätte kunniaa.
BANQUO.
Jos kerätess' en Vaan sitä menetä; jos puhtahana Valani säilyy, povi saastatonna, Niin suostun kyllä.
MACBETH.
Hyvää yötä siksi.
Paikka sama. Linnan piha.
(Banquo ja Fleance tulevat,
jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)
BANQUO. Mik' aika yöst' on, poika?
FLEANCE.
Kuu on maillaan;
En kuullut ole kelloa.
BANQUO.
Puol'yöstä
Se mailleen käy.
FLEANCE.
On myöhempi, ma luulen.
BANQUO. He, miekkan' ota! Taivaass' ollaan tiukat:
Sen kaikki kynttilät on sammuksissa.
Tuoss', ota tuokin? Raskas niinkuin lyijy Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan En tahtois nukkua. Oi, armon vallat, Aatokset häijyt torjukaatte, joilla Leponi häirii luonto! Miekkan' anna!
(Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)
Ken siellä?
MACBETH.
Ystävä.
BANQUO. Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.
Hän oli harvinaisen iloinen Ja väellenne jakoi runsaat lahjat.
Nyt tällä timantilla tervehtii hän Suloista emäntäänsä, sulkein siihen Kiitokset äärettömät.
MACBETH.
Äkkipäätä
Tahtomme joutui puutteen alamaiseks Ja suurt' ei aikaan saanut.
BANQUO.
Hyvin kaikki.
Unissan' yöllä näin nuo velhosiskot:
Osaksi totta ennustivat teille.
MACBETH. Mitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis, Puhella sopis asiasta hiukan.
Määrätkää hetki.
BANQUO.
Milloin suvaitsette.
MACBETH. Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee,
Keräätte kunniaa.
BANQUO.
Jos kerätess' en Vaan sitä menetä; jos puhtahana Valani säilyy, povi saastatonna, Niin suostun kyllä.
MACBETH.
Hyvää yötä siksi.
