Ensimmäinen kohtaus.
Aukea paikka Capuletin puutarhan vieressä.
(Romeo tulee.)
ROMEO. Pois voinko mennä, kun jää sydän tänne?
Maa valju, käänny, aurinkoas etsi!
(Kapuaa muurille ja hyppää sen sisäpuolelle.)
(Benvolio ja Mercutio tulevat)
BENVOLIO. Hoi! Romeo! Romeo serkku!
MERCUTIO. Pujahti varmaan kotiin nukkumaan.
BENVOLIO. Hän tänne juoksi, yli muurin tuosta Hän kiipes. Huuda, veikko hyvä.
MERCUTIO. Kyllä, Manaankin vielä! Romeo! sa houru, Himojen syötti, houkka, lemmen-narri!
Huokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano Vain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda Vain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, hempi.
Suo kaunis sana Venus-kummille, Ja hänen heikkosilmää poikaans' soimaa, Hän on viisas;
Nuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui.
Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas.
Ei kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän!
Apina kuoli, manata se täytyy.
Sua manaan Rosalinan helosilmäin, Ylevän otsan, purppuraisen huulen, Siron jalan, hoikan säären, pulloreiden;
Ja näiden rajapiirin nimessä, Ett' ilmestyisit hahmossasi meille.
BENVOLIO. Jos hän sen kuulee, niin hän varmaan suuttuu.
MERCUTIO. Täst' ei hän suutu. Suuttua hän voisi, Jos armaan tenhopiiriin hengen kumman Ma jäämään loihtisin, siks kunnes hän Sen masentais ja maahan manais sen.
Se harmittais: mut siivo on ja hieno Mun loihtuni, ja nimess' armahansa Manaten näin vaan hänet ilmi loihdin.
BENVOLIO. Hän varmaan hiipi tuonne puiden varjoon, Ja pitää neiteen yön kanss' yhteyttä:
Sokea lempi pyrkii pimeyteen.
MERCUTIO. Jos lemp' on sokea, se ampuu syteen.
Aukea paikka Capuletin puutarhan vieressä.
(Romeo tulee.)
ROMEO. Pois voinko mennä, kun jää sydän tänne?
Maa valju, käänny, aurinkoas etsi!
(Kapuaa muurille ja hyppää sen sisäpuolelle.)
(Benvolio ja Mercutio tulevat)
BENVOLIO. Hoi! Romeo! Romeo serkku!
MERCUTIO. Pujahti varmaan kotiin nukkumaan.
BENVOLIO. Hän tänne juoksi, yli muurin tuosta Hän kiipes. Huuda, veikko hyvä.
MERCUTIO. Kyllä, Manaankin vielä! Romeo! sa houru, Himojen syötti, houkka, lemmen-narri!
Huokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano Vain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda Vain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, hempi.
Suo kaunis sana Venus-kummille, Ja hänen heikkosilmää poikaans' soimaa, Hän on viisas;
Nuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui.
Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas.
Ei kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän!
Apina kuoli, manata se täytyy.
Sua manaan Rosalinan helosilmäin, Ylevän otsan, purppuraisen huulen, Siron jalan, hoikan säären, pulloreiden;
Ja näiden rajapiirin nimessä, Ett' ilmestyisit hahmossasi meille.
BENVOLIO. Jos hän sen kuulee, niin hän varmaan suuttuu.
MERCUTIO. Täst' ei hän suutu. Suuttua hän voisi, Jos armaan tenhopiiriin hengen kumman Ma jäämään loihtisin, siks kunnes hän Sen masentais ja maahan manais sen.
Se harmittais: mut siivo on ja hieno Mun loihtuni, ja nimess' armahansa Manaten näin vaan hänet ilmi loihdin.
BENVOLIO. Hän varmaan hiipi tuonne puiden varjoon, Ja pitää neiteen yön kanss' yhteyttä:
Sokea lempi pyrkii pimeyteen.
MERCUTIO. Jos lemp' on sokea, se ampuu syteen.
